|
Yö Op.22 |
夜 |
|
Yö saapuu. Päivä on poissa， hämy silmiä hämmentää. Jo kaukana korven soissa tulet virvojen viriää. Ypöyksin istun ma koissa， ei armasta ystävää， mutta oudoissa unelmoissa mun henkeni heläjää. Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy? Kuka huntua huiskuttaa? Kuva valkea vierii ja väikkyy， tutut piirtehet pilkoittaa. Mun aatteeni seisoo ja säikkyy， sumu silmiä sumentaa. |
夜がやって来る 昼は終わった 黄昏に目は惑う だが 遠くの沼地には ホタルたちがぼんやりと光っている 私はひとり腰掛けて思いに耽る 友のことになど思いも馳せずに だが 奇妙な夢の中で 私の精神は揺らめく 誰がそこにいるのだ？誰が森で安らぐ？ 誰がヴェールを振っているのだ？ 白い幻は明るくきらめき 懐かしい姿がそこには見出せるのだ 私の愛した人もそこに立っている 霧のように霞む 私の目は |
( 2017.11.04 藤井宏行 ）