|
Vanha syyslaulu Op.24-3 |
いにしえの秋の歌 |
|
Ei kruunut syksyyn säilyneet ole kukkaimme halvimpainkaan. Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet ne eivät kukkineet lainkaan. Mun leikkisiskoni，tähtiöin jo taivas yllämme palaa， mut vielä ma kesään ikävöin ja sun sydämes suvehen halaa. Osan nuoruudestamme hautahan joka syksyhän sentään viemme. Kesän loistoa päivän paahtavan niin vähän me saaneet liemme. Mun leikkisiskoni，vieläkin sinä voitko kesää kiittää? Niin paljon on sortunut suruihin， niin niukasti riemua riittää. Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman. Mun leikkisiskoni，vieläkin sinä voitko kesään luottaa -- ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suvehen vuottaa? |
いかなる冠も秋には残っていない どれほど美しい花であろうとも すべての華やかなバラも ランも もはや全く咲いてはいないのだ わが愛しの人よ 星たちが もう空に輝いている だが今でも 私は夏に焦がれている そして君の心は春を求めている 若さの一部が墓場へと 秋が来るごとに少しずつ向かって行く 焼け付く夏の日の輝きも ほんの僅かしか留めては置けないのだ わが愛しの人よ それでも 君は夏に感謝することができるのか？ たくさんのことが悲しみとなり とても僅かな喜びしか残らないのに けれど ぼくらの血の夢の中で ぼくらは恍惚を感じている そしてまた夏がやって来るという希望で ぼくらは涙を拭うのだ わが愛しの人よ それでも 君は夏に感謝することができるのか - でも君をまた次の夏が欺いても たった一人だけいるよ 誠実な男が |
( 2017.08.15 藤井宏行 ）