|
Vapautettu kuningatar Op.48 |
救われた女王 |
|
On vuoren huipulla linna，se katsovi laaksohon， Mut’ niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on eloton: Lukoss’ on rautaportit，valon välkettä sielt’ ei näy Vaan ääneti niin kuin aaveet，sen tornissa vahdit käy. Välin yö kun tyyntyy，ja aurinko mailt’ on pois， on niin kuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa，niin kerrotaan， Mut ken hän on sekä mistä，ei tiedä ainoakaan. Sanotaan on hän ollut maan valtija ylhäinen， Ja kauneudestaan kuulu yli merten mannerten; Mut aamu kerran kun koitti hän hävinnyt on pois… Yöt päivät vahtivi saalistaan linnan herra nyt. Vaan kun vartijat nukkuu ja tyynenä saapuu yö， Kuningattaren rinta silloin vapahammin lyö， Hän yölle laulavi murheitaan， Kadotettua kauneuttansa，toiveitaan. Tuli nuorukainen kerran ja saapui linnan luo， ja linnasta laulut kuuli oli tuttuja laulut nuo. Käy sydämeen nyt outo tuli Povensa syttyy jälleen hän laulaa Hän lähtevi maalleen ja laulaa kansalleen. Ja on kuin ilma lämmin nyt hengähtäis yli maan， Runoruhtinas intouneena koskevi kanneltaan. Ei ennen kuultu soitto sen kielillä karkeloi， Valtavat elon tunteet maine lempi soi. Ken tuost ei hurmautuisi? Ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois，ken keihästä ei terästäis? Mut kuningatar laulavi linnassa murheitaan; Vapauttaja viel’ on poissa，ties saapuuko milloinkaan! Oi saapuu，saapuu! Sankari kiirehtii， kypärästä välkkyvi päivä，miekasta kuu sädehtii: Hän huutavi kansalleen! “Pelastettava maan on äiti，Ken nyt mua seuraa ken?” “Oi turhaa，pois on poissa!” Hän astuvi eespäin vaan. “Oi，surmasi helmaan kiidät!” Ei katso hän taakseenkaan. Ylös vuoren rinnettä nousee，jo saapuvi linnan luo， Sadan miehen voimat hällä，kun ryntävi urho tuo. Jo rautaportit murtuu，jo aukevi haudan suu， Sen vartijajoukko jo huojuu，kuin rajuilmassa puu. Jo lehtiä oksia taittuu，jo kaatuvi runkokin， kuin rytömetsän kautta kulkevi sankarin tie. “Ja nyt olet vapaa，äiti! Tule päivän valkeuteen， nyt mennyt on pitkä yö! Taas syttyvi silmäs tuike Ja voi sitä ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!” Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen. Ja vastaan kansan joukko jo rientää riemuillen. Ja on kuin laulua vienoa ja hellää taaskin sois， Mut on se aamulaulua，iäks’ yö on mennyt pois. |
丘の上に城があり 谷間を見下ろしている だが荒涼として打ち捨てられた墓のように そこにはひと気がないのだ 鉄の門は閉ざされ そこから光が射すことはない だが 静かな幽霊のように 塔の衛兵たちは歩き回っている 時折 夜の静けさの中 太陽が大地に消えた時 穏やかでやさしい歌が聞こえてくる ひとりの女王が歌っていると それは言われている けれど誰も知らない 彼女が誰でどこから来たのかは 噂されていた 彼女は高貴な国の生まれで その美しさは海山越えて讃えられていると だが朝がやって来ると彼女は居なくなる 昼も夜もその姿を一目見ようと城主は見張らせていたが 衛兵たちが眠りにつき 夜に静けさが降りる時にだけ 女王の胸の鼓動は生き生きとして 彼女は夜に向かって悲しみを歌う 失われた美しさと希望を そこに来たのは一人の若者 城に近づくと 城から聞こえてきた歌は彼には聞き覚えのあるものだった 彼の心の中には不思議な思いが燃え上がる 胸は燃え立ち 彼は歌う 彼は歌う 旅立った国のことを その国の民を それはまるで 暖かいそよ風が通り過ぎたようだった 詩のプリンスは触発されてカンテレを手に取り 未だかつて聞いたことのない調べを 弦をかき鳴らして 大きな感情の動きを その調べは掻き立てた 誰が魅了されずに居られよう？誰が冷めて居られよう？ 誰が剣を研がずに居られよう 誰が槍を鍛えずに居られよう？ けれど女王は城の中で嘆きを歌う 救ってくれる方はまだいない 一体来て下さるのかしら！ ああ 行くぞ 行くぞ！英雄は駆け寄る 兜は太陽にきらめき 剣は月に輝く 彼は人々に呼びかける 「国の母が救われねばならぬ 誰か私に従う者はあるか？ 「無駄だ なくしたものはもうない！」彼は気にせず進む 「おい 死に急ぐのか！」 彼は振り返らない 丘を登り 城にたどり着いた 百人力で英雄は城に駆けこむ 鉄の門を打ち破り 墓の口をこじ開け 無数の衛兵たちはなぎ倒される 嵐の中の木のように 葉や小枝はへし折れ 幹は砕け散る 英雄は進む 倒れた森を抜けるように 「今こそ自由です 母上！日の光のもとに 今長い夜は終わりました！再び燃える瞳はきらめき 悩みは消え去るのです あなたの頭の髪に触れた者は誰でも」 そして城から 彼は女王を外へと連れ出した たくさんの人々が喜んで彼らに群がる そしてまた 穏やかでやさしい歌が聞こえてくる だがそれは朝の歌だ 夜は過ぎ去ったのだから |
1906年作曲。オーケストラ伴奏による混声合唱曲ですがのちに男声合唱版も作られます(1910)。ドラマティックで雄渾な盛り上がりを持ついかにもシベリウスらしい雰囲気にあふれた佳曲ですが、詩があまりにステレオタイプだからでしょうか。めったに取り上げられることはありません。英語のタイトルが「The Captive Queen」ということで「囚われの女王」という邦題のこともありますが、フィンランド語のVapautettuは「解放された」の意味のようなので、ここでは「救われた女王」としております。
( 2015.08.13 藤井宏行 ）