Laatoka Op.83-1 |
ラドガ |
Kerran Laatokan rantaa pitkin minä astelin yksinäin. Ja mä kuulin kun tuulet itki ja lauloi laineissa tuska, lapsi pilvien pimeäin. Sinun laulusi mielehen mulle tuskan ja toivon soi, ristituulessa runnellulle kansaraukalle kuohusi uljaat aamuharppuna huminoi. Oot,Laatokka,Karjalan povi, joka kuohuvi tuskissaan. Vaan lauluus ei kuolema sovi, siinä nousevan leijonan ääni soi kuningasunelmiaan. |
かつて ラドガの湖のほとり沿いを 私は一人歩いた そして私は風がすすり泣くのを聞いた そして波が苦しみを歌うのを 黒雲の子供よ お前の歌は私にもたらすのだ 痛みと希望とを 横風が吹き荒れる 貧しき民に向かって それは夜明けのハミングだ おおラドガよ カレリアの心 きらめいている 苦しみのうちに だがその歌は死には似合わない 立ち上がるライオンの声が 咆え渡る その王国の夢を |
( 2019.03.21 藤井宏行 )