TOPページへ  更新情報へ  作曲者一覧へ


Kullervo   Op.7
クレルヴォ交響曲

詩: カレワラ(フィンランド叙事詩) (Kalevala,-) フィンランド

曲: シベリウス (Jan Sibelius,1865-1957) フィンランド フィンランド語


Kullervo ja hänen sisarensa
クレルヴォとその妹

Kuoro (Chorus):
Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Hivus keltainen korea,
Kengän kauto kaunokainen
Läksi viemähän vetoja,
Maajyviä maksamahan.

Vietyä vetoperänsä,
Maajyväset maksettua
Rekehensä reutoaikse
Kohennaikse korjahansa;
Alkoi kulkea kotihin,
Matkata omille maille.

Ajoa järyttelevi
Matkoansa mittelevi
Noilla Väinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi,
hivus kulta hiihtelevi
noila Vaïnon kankahilla,
ammoin raatuilla ahoilla.

Kullervo,Kalervon poika,
Jo tuossa piättelevi,
Alkoi neittä haastatella,
Haastatella,houkutella:

Kullervo:
Nouse,neito korjahani,
Taaksi maata taljoilleni!

Sisar:
Surma sulle korjahasi,
Tauti taaksi taljoillesi!

Kuoro:
Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä.
Virkku juoksi,matka joutui,
Tie vieri,reki rasasi.

Neiti vastahan tulevi,
Kautokenkä kaaloavi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.

Kullervo,Kalervon poika,
Hevoista piättelevi,
Suutansa sovittelevi,
Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
Tule korjahan,korea,
Maan valo,matkoihini!

Sisar:
Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!

Kuoro:
Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä.
Virkku juoksi,matka joutui,
Reki vieri,tie lyheni.

Neiti vastahan tulevi,
Tinarinta riioavi
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla rajoilla.

Kullervo,Kalervon poika,
Hevoista hillitsevi,
Suutansa sovittelevi,
Sanojansa säätelevi:

Kullervo:
Käy,neito rekoseheni,
Armas,alle vilttieni,
Syömähän omeniani,
Puremahan päähkeniä!

Sisar:
Sylen,kehno,kelkkahasi,
Retkale,rekosehesi!
Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.

Kuoro:
Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Koppoi neion korjahansa,
Reualti rekosehensa,
Asetteli taljoillensa,
Alle viltin vierietteli.

Sisar:
Päästä pois minua tästä,
Laske lasta vallallensa
Kunnotointa kuulemasta
Pahalaista palvomasta,
Tahi potkin pohjan puhki,
Levittelen liistehesi,
Korjasi pilastehiksi,
Rämäksi re'en retukan!

Kuoro:
Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Aukaisi rahaisen arkun,
Kimahutti kirjakannen,
Näytteli hope'itansa,
Verkaliuskoja levitteli,
Kultasuita sukkasia,
Vöitänsä hopeapäitä.

Verat veivät neien mielen,
Raha muutti morsiamen,
Hopea hukuttelevi,
Kulta kuihauttelevi.

Sisar:
Mist'olet sinä sukuisin,
Kusta,rohkea,rotuisin?
Lienet suurtaki sukua,
Isoa isän aloa.

Kullervo:
En ole sukua suurta,
Enkä suurta enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Kalervon katala poioka,
Tuhma poika tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen;
Vaan sano oma sukusi,
Oma rohkea rotusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa isän aloa!

Sisar:
En ole sukua suurta,
Enkä suurta enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Kalervon katala tyttö,
Tyhjä tyttö tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen.

Ennen lasna ollessani
Emon ehtoisen eloilla,
Läkson marjahan metsälle,
Alle vaaran vaapukkahan.
Poimin maalta mansikoita,
Alta vaaran vaapukjoita
Poimin päivän,yön lepäsin.
Poimin päivän,poimen toisen:
Päivälläpä klmannella
En tiennyt kotihin tietä:
Tiehyt metsähän veteli,
Ura saateli salolle.

Siinä istuin,jotta itkin,
Itkin päivän,jotta toisen;
Päivänäpä kolmantena
Nousin suurelle mäelle,
Korkealle kukkulalle.
Tuossa huusin,hoilaelin.
Salot vastahan saneli,
Kankahat kajahtelivat:
`Elä huua,hullu tyttö,
Elä mieletöin,melua!
Ei se kuulu kumminkana,
Ei kuulukotihin huuto!'

Päivän päästä kolmen,neljän,
Viien,kuuen viimeistäki
Kohenihin kuolemahan,
Heitihin katoamahan,
Enkä kuollut kuittenkana,
En mä kalkinen kaonnut!

Oisin kuollut,kuja raukka,
Oisin katkennut,katala,
Äsken tuossa toisna vuonna,
Kohta kolmanna kesänä
Oisin heinänä helynnyt,
Kukoistellut kukkapäänä,
Maassa marjana hyvänä,
Punaisena puolukkana,
Nämä kummat kuulematta,
Haukeat havaisematta.

Kullervo:
Voi,poloinen,päiviäni,
Voipa,kurja,kummiani,
Kun pi'in sisarueni,
Turmelin emoni tuoman!
Voi isoni,voi emoni,
Voi on valtavanhempani!
Minnekä minut loitte
Kunne kannoitte katalan?
Parempiolisi ollut
Syntymättä,kasvamatta,
Ilmahan sikeämättä,
Maalle tälle tätymättä.
Eikä surma suonin tehnyt,
Tauti oike'in osannut,
Kun ei tappanu minua,
Kaottanut kaksiöisnä.

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
美しい黄色の髪をして
見事な革の靴を履き
税を納めに行ったのだ
穀物税を納めに

税を収めたあとで
穀物税を納めたあとで
橇の中に急いで飛び込んだ
しっかと立って 橇の上に
家に向かって走り始めた
自分の国へと旅立ったのだ

橇を走らせた ガラガラと響かせて
旅を続けたのだ
ヴァイニョの湿地を越えて
その昔開墾した土地を越えて

一人の娘に偶然出会った
金色の髪をなびかせた娘に
ヴァイニョの湿地を越えて
その昔開墾した土地を越えて

クレルヴォ、カレルヴォの息子
そこで橇を止めて
娘に向かって 話しかけ始めた
話しかけ始めて 誘ったのだ

<クレルヴォ>
お乗りなさい 娘さん この橇に
中の毛皮の上で休まないかい!

<妹>
死があなたの橇の中へ
病気がその毛皮の上に!

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
鞭打ったのだ 早馬を
真珠のついた鞭をふるって
馬は駆け 旅路は進む
道は過ぎ行き 橇は揺れた

一人の娘に偶然出会った
革の靴で歩いてる娘に
湖の向こうへと
開けた水の上を

クレルヴォ、カレルヴォの息子
そこで馬を止めて
口を開くと
こんなことを語りかけた

<クレルヴォ>
お乗りなさい この橇に 美しい人よ
大地の輝きよ 一緒に旅をしましょう!

<妹>
トゥオニがあなたを橇の中で探してる
マナライネンがあなたと一緒に行く!

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
鞭打ったのだ 早馬を
真珠のついた鞭をふるって
馬は駆け 旅路は進む
橇は揺れ 道は過ぎ行く

一人の娘に偶然出会った
錫のブローチを付けて急いでいた
あのポヒョヤの荒れ野に向かって
ラップの広大な辺境を

クレルヴォ、カレルヴォの息子
そこで馬を抑えて
口を開くと
こんなことを語りかけた

<クレルヴォ>
おいでなさい 娘さん この橇へ
可愛い娘よ この毛皮の下へ
私のリンゴを食べに
それから木の実を味わいに!

<妹>
悪人め 唾してやるわ その橇に
やくざ者め その橇に!
冷たいんだよ その毛皮の下は
暗闇だらけさ その橇の中は

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
引きずり込んだ 娘を 橇の中へ
橇の中へと 娘を引っぱり込んだのだ
毛皮の上へ押し倒し
毛皮の下へと引っぱり込んだ

<妹>
すぐに私をここから出して
子どもは自由にさせてちょうだい
決して聞かせないで
汚れた邪悪な言葉は
でないと私 橇の底を蹴って
橇の裂け目を広げて
この橇を粉々にしてやるわ
橇をバラバラにしてやるわ!

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
積んでいた宝の小箱を開けた
音を立ててその色とりどりの蓋を
そして見せたのだ 中の銀を
広げて見せた きれいな布地を
金の刺繍のある靴下を
銀の飾りのある帯を

布地は娘の気持ちを揺らがせ
お金は 花嫁の気持ちを変えた
銀が彼女を破滅させ
金が彼女を惑わせたのだ

<妹>
話して下さい あなたの家系のこと
勇敢な人よ どんな家柄なのですか?
おそらく関連しているのでしょうね
偉大な祖先と

<クレルヴォ>
私の家柄は大したことはない
偉大ではないが 卑小でもない
ちょうど中流の家柄だ
カレルヴォの詰まらない息子さ
愚かで間抜けな子で
何の取り柄もない息子なのさ
だが言ってくれ お前の家柄は
勇敢な家系ではないのか
もしかして関係しているのではないか
偉大な祖先と!

<妹>
私の家柄も大したことはありません
偉大ではないが 卑小でもない
ちょうど中流の家柄です
カレルヴォの詰まらない娘で
愚かで間抜けな子で
何の取り柄もない娘です

まだ私が小さかった時
やさしい母と一緒に暮らしていました
森へキイチゴを摘みに出かけ
山の麓でキイチゴを探し
野原でイチゴを集めました
山の麓でキイチゴを摘んで
昼間に摘んで 夜に休みました
昼間に摘んで 次の日も同じで
三日目も同じようにすると
私は家への帰り道が分からなくなりました:
道は森の中へと私を連れて行き
森で私は迷ってしまったのです

そこに座って 私は泣きました
一日泣いて そして二日目
三日目までずっと泣いてから
私は高い山に登りました
高い山のてっぺんに
そこで私は叫び 呼んだのです
森はそれに答えて言いました
荒れ野も同じように鳴り響いたのです
呼んでも無駄だ 狂気の少女よ
叫ぶではない 愚かな娘よ!
それを聞く者は誰もおらぬ
故郷にその叫びは届きはせぬ!」

その後 三日 四日となり
ついには五日 六日となって
私は自ら死を選ぼうと
この身を谷底へと投げたのです
けれど私は死ぬことはできませんでした
身を滅ぼすことができなかったのです!

もし死ねていたら この哀れな娘が
身を滅ぼせていたら この不幸な者が
ちょうどその二年後の
三度目の夏の間には
草となって輝いて
愛らしい花となれたでしょう
地面の上のイチゴになり
赤いキイチゴになれたでしょうに
そしたらこんな恐ろしいことは聞かず
こんなおぞましいことを知ることもなかった

<クレルヴォ>
ああ惨めなり わが日々よ
ああ哀れなり わが一族よ
わが実の妹よ
母の子を犯してしまったのだ!
ああ父よ ああ母よ
ああわが両親よ!
何のため私を産んだのか
このようなおぞましいことをさせるためか?
ずっと良かった
生まれ 育つことがなかったなら
この空のもとで強くなることがなかったら
この世界に出て行くことがなかったなら
死は私を間違って扱った
病も私を正しくは遇しなかった
私を襲わなかったのだからな
生まれてまだ二日だった時に

Kullervon kuolema
クレルヴォの死

Kuoro:
Kullervo,Kalervon poika,
Otti koiransakeralle,
Läksi tietä telkkimähän,
Korpehen kakoamahan,
Kävi matkoi vähäsen,
Astui tietä jikkaraisen;
Tuli tuolle saarekselle,
Tuolle pailalle tapahtui,
Kuss'oli piian pillannunna,
Turmellutemonsa tuoman.

Siin'itki hana nurmi,
Aho armihin valitti,
Nuoret heinät helliteli,
Kuikutti kukat kanervan
Tuota päan pillamusta,
Emon tuoman turmelusta.

Eikä moussut nuori heinä,
Kasvanut kanervan kukka,
Ylennyt sijalla sillä,
Tuolla paikalla pahalla,
Kuss'oli piian pillannunna,
Emon tuoman turmellunna.

Kullervo,Kalervon poika,
Tempasi terävän miekan,
Katselevi,kääntelevi,
Kyselevi,tietelevi,
Kysyi mieltä miekaltansa,
Tokko tuon tekisi mieli
Syoä syylistä lihoa,
Viallista verta juoa.

Miekka mietti miehen mielen,
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla:
“Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa,
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki,
Juon verta viattomanki.”

Kullervo,Kalervon poika,
Sinisukka äijön lapsi,
Pään peltohon sysäsi,
Perän painoi kankahasen,
Kären käänti rintahansa,
Itse iskihe kärelle.
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.

Se oli surma nuoren miehen,
Kuolo Kullervo urohon,
Loppu ainakin urosta,
Kuolema kovaosaista

<コーラス>
クレルヴォ、カレルヴォの息子
犬を一緒に引き連れて
道を飛び出して行った
森が深まるところへと
ほんのわずかだけさまよい
ほんの少しだけ進むと
森のとある場所にたどり着いた
その場所はかつて
彼が乙女を誘惑し
母の子を穢してしまったところ

そこでは優しげな草が泣き
美しい野は嘆いていた
若草は嗚咽し
荒れ野の花たちは悲しみにくれていた
あの乙女の破滅を
母の子の凌辱を

若草は育つことなく
荒れ野の花は咲かなかった
ここには何も生えぬのだ
悪しきことが為されたこの場所には
彼が乙女を誘惑し
母の子を穢してしまったところには

クレルヴォ、カレルヴォの息子は
鋭い剣を抜くと
それを振って眺め
尋ねて聞いた
その剣がどう思うのかを
自分を殺す気があるのかどうかを
その罪深い肉体を貪る気が
その邪悪な血を啜る気が

剣は人の心を理解した
英雄の問いかけを理解したのだ
そしてこのように答えた:
「なぜ貪ることが喜びでないはずがあろうか
そなたの罪深い肉を貪り
邪悪な血を啜ることが?
私は罪のない肉を貪り
無垢の血を啜ってきたのだから」と

クレルヴォ、カレルヴォの息子
老いた青い靴下の子は
刀の柄を地面に押し当てて
荒れ地に柄をしっかりと押し込むと
切っ先を自分の胸に向けると
その身を剣の上に倒れ込ませた
こうして彼は自らを殺したのだ
望み通りの死を

このように若い男は自らを殺した
勇士クレルヴォの死であった
これぞ英雄の死にざま
悲運な者の死であったのだ


1892年作曲の作者若き日の渾身の力作。交響曲というのは後の人がつけた名称で、もともと作曲者自身は「独唱と合唱 管弦楽のための交響詩」と名付けておりました。ただ5つの楽章からなる大規模な作品であり、各楽章の作りから言っても交響曲と呼ばれておかしくない内容を持っています。
1892年の初演の後は1958年まで全曲の演奏はなされず、忘れ去られた曲となっておりましたが、最近は比較的良く取り上げられるようになってきています。
物語のクレルヴォ(クッレルヴォ)はフィンランドの叙事詩「カレワラ」第31〜36章に出て来る人物。いろいろ波乱万丈の末一族の仇を取った後に自殺するという神話ならではの激しい展開を示しております。
第1楽章 イントロダクション に続いて第2楽章「クレルヴォの青春」、そのあとに第3楽章「クレルヴォとその妹」が来ます。この楽章では情景描写を語る男声合唱と、クレルヴォを歌う男声ソロとその妹を歌う女声ソロの掛け合いがあります。ここでクレルヴォは行方知れずになっていた自分の妹とは知らずに一人の若い娘をナンパし、彼女と契ったあとで兄妹である事実が明らかになるのです。取り上げられた歌詞では書かれていませんが、そのあと妹は川に身を投げて自殺したことになっているようです。
その後の第4楽章「クレルヴォの出征」に続いて最後の第5楽章「クレルヴォの死」では男声合唱で厳粛に、自らの死を選んだクレルヴォの姿が描写されます。
歌詞は伝説をもとにしていますので、土地の名前などはそういうものだと思って頂ければと思いますが、1点だけ補足すると、娘の言葉に出て来た「トゥオニ」というのは冥界の王のこと(シベリウスに「トゥオネラの白鳥」という交響詩がありますね)、そしてマナライネンというのは死神のことなのだそうです。

( 2015.01.17 藤井宏行 )