|
Vähä ilo emottomalle käestä Op.100-52 Kanteletar-Lauluja |
母のない者のわずかな喜び カンテレタールの歌 |
|
Käki kukkui kuusikossa， käki kukkui，lintu lauloi， kukkui muien kuultavaksi， autuallisten iloksi， ei minulle milloinkana， ei kuku ajasta siitä， kun kerran emoni kuoli， kaatui kaunis kantajani. Elköhön emoton lapsi， elköhön sinä ikänä kauan kuunnelko käkeä päivän puolelta mäkeä: kun käki kukahtelevi， niin syän sykähtelevi， syän syttyvi tulelle， pää palolle paukahtavi. Elköhön emoton lapsi， elköhön sinä ikänä kuunnelko kevätkäkeä pohjan puolelta mäkeä: itku silmähän tulevi， veet poskille valuvi， heriämmät hernetaarta， paksummat pavun jyveä; kyynärän ikä kuluvi， vaaksan varsi vanhenevi， kuultua kevätkäkösen. |
カッコウは歌う トウヒの木で カッコウが歌い 鳥が歌った 歌うのだ 他の者に聞かせようと 祝福された者の喜びのために 決して私のためにではない カッコウと鳴かなかった まさに 私の母が死んだとき 私を産んだ美しい者は倒れた みなしごにさせないでおくれ あなたはもう 聞くことは叶わぬのだ 昼間の丘のそば カッコウが鳴くと 心が躍り 心が燃え上がって 頭に燃え広がる みなしごにさせないでおくれ あなたはもう 春のカッコウを聞くことはないのだ 丘の北側で 目に涙がこぼれる 頬を伝って流れて行く エンドウ豆より多く より厚く 豆粒よりも 年を経て 体は齢を重ねてゆく 春のカッコウを聞いたとき |
( 2020.06.15 藤井宏行 ）