|
Yksin Op.29b-4 |
ひとり |
|
Yksin istun yksinäinen ympärilla pimeys putoo. aatos vilskaa sukkulana muiston kangasta kutoo. Huolen hopeaiset langat pimeässä sadat hohtaa. Siellä täällä ilon säije loimen läpitse johtaa. Yhä istun yksinäni， hetket vierii，aatos kutoo， Istujalla sydän raskas， kyynel silmästä putoo. |
私は一人座る 孤独に あたりの暗闇が下りて来る 思いは廻る シャトルのごとくに 記憶の布を織りなしながら 銀の糸の不安が 暗闇の中で何百も輝く あちこちに喜びの光が 縦糸を包んでいる なおも私は一人で座る 時は過ぎ 思いは織りなす 座ってはいるが 心は重く 目からは涙が落ちる |
( 2019.10.07 藤井宏行 ）