|
Itkevä huilu Op.52-4 |
すすり泣く笛 |
|
Tein minä pajusta hilpeän huilun Mutten ääntä ma siihen saanut Aattelin: ei ole onneni haltia Soittajan lahjoja mulle ei jaannu Soi，soiseli，lahjojaan jaannut Mä kaikille huilua näytin Näin minä hyttysen，hyttynen kuule Puhalla huiluuni sielu ja henki Aurinko paistaa，ei ole aikaa Hyrisi hyttynen hämärän renki Soi，soiseli，hämärän renki Ja huiluni päivässä kiilsi Kuljin ma maailman markkinateitä Säveltä kysyin tuolta ja sieltä Päätä ne puisti ja korvin ne haastoi Eikä ne tainneet kysyän kieltä Soi，soiseli，kysyjän kieltä Ja huiluni rumaksi ruostui Silloinpa ilmoille itkuni päästin Kelmeät kasvoni pimeään peitin Aattelin，nyt minä kuolla tahdon Huonon huiluni maahan heitin Soi，soiseli，maahan heitin Ja silloin helisi huilu Humisevan huolun huulille nostin Sormet ne sousi ja säveltä toisti Suru suli，vilisi virsien tulva Ihana aurinko sieluuni loisti Soi，soiseli，sieluuni loisti Ja huiluni ilosta itki |
私は作った 陽気な音の柳のフルートを だが私にはそれを響かせることはできぬ 私には思えたのだ：私はついてない 奏者の才能が私には与えられていないのだと 鳴れ 鳴れ 才能よ湧き出せ 私は見せた 皆にこのフルートを 私は蚊を見た 蚊を聞いた 吹き込め 魂を 想いを 私のフルートに 太陽が輝く 時間がない 飛んでいる蚊よ 夕暮れよ 鳴れ 鳴れ 夕暮れよ そして私のフルートは夕日に輝いた 私は旅した 世界中の市場を 歌を求めた あちらこちらで 彼らは身振りで 彼らは会話しようとした だが私の言葉は通じなかったのだ 鳴れ 鳴れ 問いかけの言葉 そして私のフルートは愚かにも錆びついたのだ そのとき私は思わず泣いた 蒼ざめた顔を毛布で覆って 私は思った：死んだ方がましだと 私は放りだした 地面に私の哀れなフルートを 鳴れ 鳴れ 放りだした 地面に するとフルートは鳴りだしたのだ 唇に当てた 鳴り響くフルートを 指が動き メロディを奏でた 悲しみは溶けていった 音の洪水に 私の魂の中で素晴らしい太陽が輝いた 鳴れ 鳴れ 私の魂の中に輝け そして私のフルートは喜びのために泣いた |
( 2019.04.01 藤井宏行 ）